Mitä muut ajattelevat? Nolaanko mä täällä vain itteni?

Yllättävän usein ulkoradalla kävely herättää kummastusta tai ihmettelyä, muiden kentän käyttäjien toimesta. Yksi kysymys voi olla: "Miksi kävelet pidemmän radan?" tai "Etkö tiedä, että tämä kenttä on tarkoitettu juoksijoille tai urheilijoille?" Olen vastannut lukuisiin hassuihin kysymyksiin vuosien aikana ja vastaukseni on aina sama: 

"Minä olen ulkoratakävelijä."

Ulkoratakävely on melko harvinainen liikuntamuoto Suomessa, vaikka sen hyödyt ja mahdollisuudet tunnetaan laajalti. Ulkoradalla on kävelty, juostu, kelattu ja liikuttu varmasti aina, vaan ulkoratakävely terapeuttisena ja hoitavana liikuntamuotona on verrattain vielä vieras. Kilpailulajia siitä ei saa koskaan ja varmasti se on yski suurin syy, miksi uloimman radan hiippailijaa saatetaan ihmetellä enemmänkin. Suurin kentän kuluttajaryhmä on kuitenkin kilpaurheilijat ja itsensä äärimmilleen vievät treenaajat. Mutta eiköhän me sinne kaikki mahduta liikkumaan.

Voisko saada kävelijäkavereita vai saako kävellä yksinkin?

Voit halutessasi hankkia radalle kavereita liikkumaan kanssasi ilmoittamalla paikallisessa lehdessä tai kunnan some kanavilla, vaikka näin: "Ulkoratakävelijä kaveria vailla. Nähdään sunnuntaisin kello 18 urheilukentän maaliviivalla." tai muuta vastaavaa. Mielikuvitus vain rajana.

 

Muistan kun aloitin vuosia sitten. Oli niin vaikea edes uskaltaa lähteä ulos, joten tein sen keskellä yötä elokuussa kello 03:25. Sain kävellä ihan yksin ja linnut heräsivät laulamaan, kun saavutin maaliviivan ekaa kertaa. Tuli itku pelkästä saavutuksesta. Kun haluan kävellä radalla yksin, lähden yksin, vaan toisaalta kun haluan lähteä kaksin sovin treffit radalle kaverin kanssa. Molemmat tavat onihan okei. Sinä päätät.

Mitä jos kentällä on ruuhkaa?

Suositulla kentällä voi olla ruuhkaa. Jos on mahdollisuus harrastaa ulkoratakävelyä päivisin tai myöhemmin illalla, kannattaa liikkua silloin. Ulkoratakävely sopii myös yölliseksi aktiviteetiksi, otsalamppu sopii tähän hyvin ja usein kaupungissa on aina sen veran valaistusta, että näkee hämärässäkin. 

Toisaalta ulkoradan voi myös varata yleisurheilukenttää hallinoivalta taholta. Monissa kunnissa kentän käyttö on kuntalaisille ilmaista ja ulkoratakävely sopii helposti kentälle samaan aikaan muiden lajien ja urheilijoiden kanssa.

 

Tavoitteet ja yritykset

Ulkoratakävely on täysin kävelijästä itsestään kiinni ja laji mahdollistaa helposti oman seurannan. Mutta jos on vaikea päästä alkuun, tässä oma matkani aloitus ulkoratakävelijänä:

"1 kierros riittää niin kauan, kuin se riittää."

Kolmena peräkkäisenä kertana kävelin vain yhden kierroksen. Neljännellä kerralla halusin enemmän, halusin haastaa. Kävelin 2 kierrosta. Niin ylpeä, todellakin 

Viidennellä ja kuudennella kerralla kävelin 2+1 Pidin välissä puolen tunnin ulkokuntosalitreeni tauon. Eli istuin puolet ajasta ja tasasin hengitystä. 

Seitsemännellä kerralla onnistuin kävelemään  3+0,5 ja lähdin kotiin vielä kun pääsin. Meni useampi päivä ja piti muistuttaa itseään, ettei ahnehdi liikaa. Opin, että pitää myös lopettaa kun vielä on hyvä olla.

Kahdeksannella kerralla otin kaverin mukaan, jolla oli paljon parempi kunto kuin itsellä. Meni plörinäksi. En ollutkaan valmis vielä ratakaveriin. Kävelin tsempattuna 4 ja en pystynyt puhumaan enää maalissa. Piti pitää taukoa.

Yhdeksännellä kerralla menin yksin ja kävelin 4 kierrosta kivutta ja istuin radan varteen katsomoon itkemään ja nauramaan onnesta. "Jes! Mä olen aivan mahtava" 

Päätös oli muhinut pitkään. Olin laskenut että 10. kerta lähestyy ja tavoittelin 5 kierrosta. Varasin tehtävään paljon aikaa ja otin lemppari kannustusjoukot mukaan, mun perheen, eväitä heille ja kannustusvappuhuiskut. Joka kerta kun ohitin piknic-huovalla istuvat, jaksoin taas yhden kierroksen. Neljännen kierroksen jälkeen he huuteli, et joko lähdetään ja mä huikkasin: -"Äiti kävelee yhden vielä."

Ja niin mä kävelin. Tulin maaliin ja oli niin voittaja olo. Olin kävellyt yhtämatkaa 2 kilometriä ja 268 metriä. Tähän tavoitteeseen meni kolme kuukautta, mutta kun lähtee tasosta -10.5, niin sinne pelkästään nolla tasolle on aivan hurja matka. 

Mulla on tämä ulkoratakävely aina plakkarissa ja voin aina palata siihen jos haluan ja tarvitsen. Tällä hetkellä se on elämäntapa ja harrastus kerran viikossa. 

 

Mitä maksaa?

Parasta ulkoratakävelyssä on, että se ei useinkaan maksa yhtään mitään. Lähes joka kaupungissa, kylässä ja taajamassa on jonkin näköinen ja kokoinen yleisurheilukenttä. Paremman puutteessa menee jalkapallokenttä tai hautausmaan ulkosyrjän kierto, vaan paras ulkorata löytyy yleisurheiluun tarkoitetulta kentältä. 

Jalkineiksi sopii tavalliset hyvät kävelykengät, lenkkarit tai vaikka sukat lämpimällä säällä. Varaudu kuitenkin, että usein ulkorata on kumipurukentällä vähiten käytetty, sammaloituneempi ja siten liukas talvella. Itse käytän paljasjalkakenkiä mukavuuden ja terveyshyötyjen takia. Kesässä saatan kävellä myös paljain jaloin.

Pienemmässä kaupungissa voi olla hyvä ilmoittaa kentän hoitajalle tai kaupungin tekniselle puolelle ulkoratakävelystä ja siten innostaa kuntaa huolehtimaan kentän uloimmankin radan siisteydestä ja kunnosta paremmin. Ulkoratakävelijä tekee yleisurheilukentälle oikeastaan suuren palveluksen pitämällä ulointa osaa myös tasaisessa käytössä.