Mitä muut ajattelevat? Nolaanko mä täällä vain itteni?

Yllättävän usein ulkoradalla kävely herättää kummastusta tai ihmettelyä, muiden kentän käyttäjien toimesta. Yksi kysymys voi olla: "Miksi kävelet pidemmän radan?" tai "Etkö tiedä, että tämä kenttä on tarkoitettu juoksijoille tai urheilijoille?" Olen vastannut lukuisiin hassuihin kysymyksiin vuosien aikana ja vastaukseni on aina sama: 

"Minä olen ulkoratakävelijä."

Ulkoratakävely on melko harvinainen liikuntamuoto Suomessa, vaikka sen hyödyt ja mahdollisuudet tunnetaan laajalti. Ulkoradalla on kävelty, juostu, kelattu ja liikuttu varmasti aina, vaan ulkoratakävely terapeuttisena ja hoitavana liikuntamuotona on verrattain vielä vieras. Kilpailulajia siitä ei saa koskaan ja varmasti se on yski suurin syy, miksi uloimman radan hiippailijaa saatetaan ihmetellä enemmänkin. Suurin kentän kuluttajaryhmä on kuitenkin kilpaurheilijat ja itsensä äärimmilleen vievät treenaajat. Mutta eiköhän me sinne kaikki mahduta liikkumaan.

Voisko saada kävelijäkavereita vai saako kävellä yksinkin?

Voit halutessasi hankkia radalle kavereita liikkumaan kanssasi ilmoittamalla paikallisessa lehdessä tai kunnan some kanavilla, vaikka näin: "Ulkoratakävelijä kaveria vailla. Nähdään sunnuntaisin kello 18 urheilukentän maaliviivalla." tai muuta vastaavaa. Mielikuvitus vain rajana.

 

Muistan kun aloitin vuosia sitten. Oli niin vaikea edes uskaltaa lähteä ulos, joten tein sen keskellä yötä elokuussa kello 03:25. Sain kävellä ihan yksin ja linnut heräsivät laulamaan, kun saavutin maaliviivan ekaa kertaa. Tuli itku pelkästä saavutuksesta. Kun haluan kävellä radalla yksin, lähden yksin, vaan toisaalta kun haluan lähteä kaksin sovin treffit radalle kaverin kanssa. Molemmat tavat onihan okei. Sinä päätät.

Mitä jos kentällä on ruuhkaa?

Suositulla kentällä voi olla ruuhkaa. Jos on mahdollisuus harrastaa ulkoratakävelyä päivisin tai myöhemmin illalla, kannattaa liikkua silloin. Ulkoratakävely sopii myös yölliseksi aktiviteetiksi, otsalamppu sopii tähän hyvin ja usein kaupungissa on aina sen veran valaistusta, että näkee hämärässäkin. 

Toisaalta ulkoradan voi myös varata yleisurheilukenttää hallinoivalta taholta. Monissa kunnissa kentän käyttö on kuntalaisille ilmaista ja ulkoratakävely sopii helposti kentälle samaan aikaan muiden lajien ja urheilijoiden kanssa.

 

Tavoitteet ja yritykset

Ulkoratakävely on täysin kävelijästä itsestään kiinni ja laji mahdollistaa helposti oman seurannan. Mutta jos on vaikea päästä alkuun, tässä oma matkani aloitus ulkoratakävelijänä:

"1 kierros riittää niin kauan, kuin se riittää."

Kolmena peräkkäisenä kertana kävelin vain yhden kierroksen. Neljännellä kerralla halusin enemmän, halusin haastaa. Kävelin 2 kierrosta. Niin ylpeä, todellakin 

Viidennellä ja kuudennella kerralla kävelin 2+1 Pidin välissä puolen tunnin ulkokuntosalitreeni tauon. Eli istuin puolet ajasta ja tasasin hengitystä. 

Seitsemännellä kerralla onnistuin kävelemään  3+0,5 ja lähdin kotiin vielä kun pääsin. Meni useampi päivä ja piti muistuttaa itseään, ettei ahnehdi liikaa. Opin, että pitää myös lopettaa kun vielä on hyvä olla.

Kahdeksannella kerralla otin kaverin mukaan, jolla oli paljon parempi kunto kuin itsellä. Meni plörinäksi. En ollutkaan valmis vielä ratakaveriin. Kävelin tsempattuna 4 ja en pystynyt puhumaan enää maalissa. Piti pitää taukoa.

Yhdeksännellä kerralla menin yksin ja kävelin 4 kierrosta kivutta ja istuin radan varteen katsomoon itkemään ja nauramaan onnesta. "Jes! Mä olen aivan mahtava" 

Päätös oli muhinut pitkään. Olin laskenut että 10. kerta lähestyy ja tavoittelin 5 kierrosta. Varasin tehtävään paljon aikaa ja otin lemppari kannustusjoukot mukaan, mun perheen, eväitä heille ja kannustusvappuhuiskut. Joka kerta kun ohitin piknic-huovalla istuvat, jaksoin taas yhden kierroksen. Neljännen kierroksen jälkeen he huuteli, et joko lähdetään ja mä huikkasin: -"Äiti kävelee yhden vielä."

Ja niin mä kävelin. Tulin maaliin ja oli niin voittaja olo. Olin kävellyt yhtämatkaa 2 kilometriä ja 268 metriä. Tähän tavoitteeseen meni kolme kuukautta, mutta kun lähtee tasosta -10.5, niin sinne pelkästään nolla tasolle on aivan hurja matka. 

Mulla on tämä ulkoratakävely aina plakkarissa ja voin aina palata siihen jos haluan ja tarvitsen. Tällä hetkellä se on elämäntapa ja harrastus kerran viikossa. 

 

Mitä maksaa?

Parasta ulkoratakävelyssä on, että se ei useinkaan maksa yhtään mitään. Lähes joka kaupungissa, kylässä ja taajamassa on jonkin näköinen ja kokoinen yleisurheilukenttä. Paremman puutteessa menee jalkapallokenttä tai hautausmaan ulkosyrjän kierto, vaan paras ulkorata löytyy yleisurheiluun tarkoitetulta kentältä. 

Jalkineiksi sopii tavalliset hyvät kävelykengät, lenkkarit tai vaikka sukat lämpimällä säällä. Varaudu kuitenkin, että usein ulkorata on kumipurukentällä vähiten käytetty, sammaloituneempi ja siten liukas talvella. Itse käytän paljasjalkakenkiä mukavuuden ja terveyshyötyjen takia. Kesässä saatan kävellä myös paljain jaloin.

Pienemmässä kaupungissa voi olla hyvä ilmoittaa kentän hoitajalle tai kaupungin tekniselle puolelle ulkoratakävelystä ja siten innostaa kuntaa huolehtimaan kentän uloimmankin radan siisteydestä ja kunnosta paremmin. Ulkoratakävelijä tekee yleisurheilukentälle oikeastaan suuren palveluksen pitämällä ulointa osaa myös tasaisessa käytössä.

Mittoja ja matkoja

Uloin juoksurata sijaitsee siis keskusviheriöstä kaikkein kauimmaisena ja on siten pisin kierros metreinä, jos kierroksen aloitus ja lopetus sijaitsee esim. maaliviivalla. Pituus riippuu kentän koosta, mallista ja ratojen lukumäärästä sekä niiden leveydestä. IAAF:n eli Kansainvälisen yleisurheiluliiton sääntöjen mukaan radan leveyden tulee olla 122 cm. Uloimman radan pituudet vaihtelevat 400,00m - 461,33m välillä, kun ratoja on yhdeksän kappaletta. Tällöin 9.rata olisi ulkorata.

Noin 450m matka on jo todella hyvä kierros matka ja pelkästään kahdesta kierroksesta tulee kentälle siirtymisten kanssa vähintään tuo kilometrin matka ja siitä voi aloittelija olla jo todella ylpeä. 

 

Kenelle sopii?

Ulkoratakävely sopii kaikille liikkujille. Se sopii erityisesti vasta-alkajille tai sellaisille, jotka eivät tiedä mistä aloittaa tai sellaisille, joita pelottaa edes aloittaa. Ulkoradan oma rauha voi helpottaa liikkujan hermoja ja saada aikaan turvallisen, hallitun ja helpon tavan aloittaa liikunta.

Kyllä, liikunta on hyväksi ja kävely aivan superhyväksi, vaan helpommin sanottu kuin tehty. Joskus aloitus tai pelkästään ulos lähteminen voi olla työn takana. Ulkoratakävelyä voit harrastaa yleensä aina yleisölle avoinna olevilla yleisurheilukentillä. 

Ulkoratakävely sopii hienosti toipilaille, kuntoutujille ja herkille ulkoilijoille. Radalle on sallittua ottaa mukaan apuvälineitä, kuten rollaattori tai muu liikkumista helpottava apuväline, kunhan se ei vahingoita juoksuradan pintaa tai rakennetta. Näitä kannattaa tiedustella paremmin paikallisilta kentän hoitajilta tai kunnalta.

Mitä jos tarvitsen apua? 

Ulkoradan sijainnin voi katsoa tarkasti kartasta etukäteen ja siten, jos haluaa pois tai tarvitsee apua voi paikalle tilata huomattavasti helpommin ambulanssin, taksin tai kaverin hakemaan, kuin metsä- tai lenkkipolulta.

Aloitus

Siirry omaan tahtiin uloimman radan maaliviivalle, tai muuhun valitsemaasi kohtaan rataa. Seisahdu viivalle, rentoudu, valmistaudu rauhassa, hengitä ja lähde kävelemään, kun olet valmis. Mikään ei mene edellä, kukaan ei jahtaa. On vain sinä ja rata.

Voit ottaa mukaasi musiikkia, äänikirjoja tai olla vaan. Kävellä omaan tahtiin rauhassa hengitellen katsellen ympärillesi tai vain rataa. Kierroksen puolessa välissä havahdu kuljettuun matkaan ja tunne ylpeyttä saavutetusta matkasta. Valitse onko puolet vielä jäljellä vai puolet jo kävelty. Valitset miten vaan, olet puolessavälissä.

Lähestyessäsi viimeistä mutkaa älä kiirehdi, vaikka mielesi tekisi. Ole uskollinen valitsemallesi vauhdille ja salli itsesi saavuttaa viimeinen suora samassa tahdissa. Saavuttaessasi maaliviivan voit halutessasi tuulettaa kädet ilmassa ylpeydellä tai vain hiljaa hymähtää tyytyväisyydestä, tyyli on vapaa.

Ensimmäisellä kerralla pysähdy maaliviivalle ja kuulostele kehoasi. Miltä kehosta tuntuu? Jaksatko vielä? Älä pakota itseäsi yhtään enempää, kun jaksat ja tuntuu hyvältä. 

Olet saavuttanut kokonaisen kierroksen. Monta sataa metriä. Jes! Hyvä sinä.

Kotiin suihkuun urheilusuorituksen jälkeen vai yksi vielä? Sinä päätät. 

 

Mitä on ulkoratakävely?

Ulkoratakävely on omaan tahtiin etenevää, rauhallista tai vauhdikasta kävelyä yleisurheilukentän uloimmalla radalla. Liikuntamuotona ulkoratakävely on vahvalla asenteella varustettu elämäntapa, joka voi käväistä virkistämässä elämääsi tai tulla pysyväksi osaksi arkeasi. Sinä valitset miten ja kuinka paljon.

Ulkoratakävely on parasta terapiaa ja helpoimpia tapoja lähteä liikkeelle. Joskus avara luontokin voi olla syystä tai toisesta liikaa. Radalla tila on hallittu, tasainen ja mahdollisimman yllätyksetön. Liikkuja voi tuntea itsenä vapaaksi kentän suljetussa ja aidatussa tilassa ja tasainen alusta tekee liikunnan kuntoutujallekin sopivaksi. Ulkorata on myös lähes aina esteetön ja sinne pääseminen on helppoa myös kentän ruuhkaisempana aikana, juoksijoiden käyttäessä usein mieluummin sisempiä ratoja.

Voit harrastaa sitä omilla tavoitteilla tai ryhmässä, jopa kilpaillen vaan aina oman jaksamisen puitteissa. Ulkoratakävely on eräänlainen terapialiikuntamuoto, missä ainoa haaste on lähteä liikkeelle, oma jaksaminen ja päätös jaksaa vielä enemmän. Tavoitteena on päästä maaliin.

Tässä blogissa haluan tuoda esiin tämän mahtavan liikuntamuodon hyödyt ja mahdollisuudet liikuttaa omatoimisesti edes sen yhden kierroksen verran. Olet jo matkalla kentälle tätä lukiessasi.

Tervetuloa mukaan tutustumaan ulkoratakävelyn saloihin.

-Saara